Euroopan komission lausunnon mukaan ensimmäinen valtuutuslaki määrittelee tarvittavat edellytykset vedyn, vetypohjaisten polttoaineiden tai muiden energiankantajien luokittelemiseksi ei-biologista alkuperää oleviksi uusiutuviksi polttoaineiksi. Lakiesitys selventää EU:n uusiutuvan energian direktiivissä vahvistettua vedyn "täydentävyyden" periaatetta, joka tarkoittaa, että vetyä tuottavat elektrolyysikennot on liitettävä uuteen uusiutuvan sähkön tuotantoon. Tämä täydentävyyden periaate määritellään nyt "uusiutuvan energian hankkeiksi, jotka otetaan käyttöön aikaisintaan 36 kuukautta ennen vetyä ja sen johdannaisia tuottavia laitoksia". Periaatteen tavoitteena on varmistaa, että uusiutuvan vedyn tuotanto kannustaa lisäämään verkkoon saatavilla olevan uusiutuvan energian määrää verrattuna jo saatavilla olevaan määrään. Tällä tavoin vedyn tuotanto tukee hiilidioksidipäästöjen vähentämistä ja täydentää sähköistämistoimia samalla välttäen painetta sähköntuotannolle.
Euroopan komissio odottaa vedyn tuotantoon tarvittavan sähkön kysynnän kasvavan vuoteen 2030 mennessä suurten elektrolyysikennojen laajamittaisen käyttöönoton myötä. Jotta REPowerEU:n tavoite tuottaa 10 miljoonaa tonnia uusiutuvaa polttoainetta muista kuin biologisista lähteistä vuoteen 2030 mennessä saavuttaisi, EU tarvitsee noin 500 TWh uusiutuvaa sähköä, mikä vastaa 14 prosenttia EU:n kokonaisenergiankulutuksesta siihen mennessä. Tämä tavoite näkyy komission ehdotuksessa nostaa uusiutuvan energian tavoite 45 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä.
Ensimmäisessä valtuutuslaissa esitetään myös eri tavat, joilla tuottajat voivat osoittaa, että vedyn tuotannossa käytettävä uusiutuva sähkö on täydentävyyssäännön mukaista. Siinä otetaan käyttöön myös standardit, joilla pyritään varmistamaan, että uusiutuvaa vetyä tuotetaan vain silloin ja siellä, missä uusiutuvaa energiaa on riittävästi (ns. ajallinen ja maantieteellinen relevanssi). Jotta voidaan ottaa huomioon olemassa olevat investointisitoumukset ja antaa alalle mahdollisuus sopeutua uuteen kehykseen, säännöt otetaan käyttöön asteittain ja ne on suunniteltu tiukentumaan ajan myötä.
Euroopan unionin viimevuotisessa lupalakiluonnoksessa edellytettiin tuntikohtaista korrelaatiota uusiutuvan sähkön tarjonnan ja käytön välillä, mikä tarkoittaisi, että tuottajien olisi todistettava tunneittain, että heidän kennoissaan käytetty sähkö on peräisin uusista uusiutuvista lähteistä.
Euroopan parlamentti hylkäsi kiistanalaisen tuntikohtaisen linkityksen syyskuussa 2022 sen jälkeen, kun EU:n vetykaupan elin ja vetyteollisuus, jota johti Council for Renewable Hydrogen Energy, totesivat sen olevan toimimaton ja nostaisi EU:n vihreän vedyn kustannuksia.
Tällä kertaa komission valtuutuslakiesitys kompromissi näiden kahden kannan välillä: vedyntuottajat voivat sovittaa vedyntuotantonsa kuukausittain uusiutuvaan energiaan, johon he ovat sitoutuneet 1. tammikuuta 2030 asti, ja sen jälkeen hyväksyvät vain tuntikohtaiset linkit. Lisäksi sääntö asettaa siirtymävaiheen, jonka mukaan vuoden 2027 loppuun mennessä toiminnassa olevat vihreän vedyn hankkeet voidaan vapauttaa täydentävyyssäännöksestä vuoteen 2038 asti. Tämä siirtymäkausi vastaa ajanjaksoa, jolloin kenno laajenee ja tulee markkinoille. Jäsenvaltioilla on kuitenkin 1. heinäkuuta 2027 alkaen mahdollisuus ottaa käyttöön tiukempia aikariippuvuussääntöjä.
Maantieteellisen merkityksen osalta laissa todetaan, että vetyä tuottavat uusiutuvan energian laitokset ja elektrolyysikennot sijoitetaan samalle tarjouskilpailualueelle, joka määritellään laajimmaksi maantieteelliseksi alueeksi (yleensä valtionrajaksi), jolla markkinaosapuolet voivat vaihtaa energiaa ilman kapasiteetin jakamista. Komissio totesi tämän varmistavan, ettei uusiutuvaa vetyä tuottavien kennojen ja uusiutuvan energian yksiköiden välillä ole verkon ylikuormitusta, ja että on asianmukaista vaatia molempien yksiköiden sijaitsevan samalla tarjouskilpailualueella. Samat säännöt koskevat EU:hun tuotavaa ja sertifiointijärjestelmän kautta käyttöön otettua vihreää vetyä.
Julkaisun aika: 21. helmikuuta 2023